Shoppailu, mitä se on?
Naiset ovat ainakin intohimoisia shoppailijoita.
Päivässä kävellään monen monta kilometriä kaupoissa
vaatteiden perässä. Jalkoihin sattuu,hiki virtaa ja
kädet ovat venyneet orankikäsiksi painavien ostoskassien
painon voimasta. Mikä siitä siis tekee niin ihanaa?
Toivo siitä, että sovituskoppiin rontatut vaattekappaleet
(joiden määrä saattaa lähennellä sataa) sopisivat
kuin valettu ja niiden avulla olisi siro ja muodikas.
Valitettavan usein käy niin,että vaatteet kiristävät
vääristä kohdista, jenkkakahvat tursuavat ja yhtäkkiä huomaa
että reidet ovatkin liian isot, takapuoli väärän muotoinen
ja näyttää muutenkin aivan erilaiselta kuin mallinuket näyteikkunoissa.
Mutta silti vaikka kuvajainen muistuttaisi omasta mielestä
epämuodostunutta norsua ja kaverin päällä sama vaate
on täydellinen, vaikka kaveri väittäisikin sen olevan
"ei ollenkaan hänen tyyppisensä ja aika kamala päällä",
jaksaa aina kasata itsensä ja hakea uuden kasan
vaatteita ja uuden toivon varassa ahtautua liian ahtaaseen pukukoppiin
jossa ei ole edes jakkaraa.
Ja vaikka viimeiset ajatukset ennen hikistä tuskastumiskuolemaa olisivatkin
että ei enää ikinä, löytää itsensä seuraavana lauantaina jälleen
ostoskeskuksista ja pukukopeista.
Kotona sitten harmissaan miettii "olisiko pitänyt ostaa vielä ne balleriinat
ja sen ikiihanan mekon, joka näytti makkarankuorelta?"
Miksi naiset tekevät niin? Että täyttäisivät kauneusvaatimukset ja
miehet kuolaisivat perään. No, asiasta voi olla montaa mieltä.
Rakkaudella, minä.
